21. syys, 2015

Hei sinä...

joka varastit ruskeaa nahkaa olevan reppuni Tunturikadulta sunnuntaina, noin klo 22.30. 

Jos tarvitset rahaa hampurilaiseen olisin voinut antaa sitä sinulle. Lompakossani ei koskaa rahaa liimmälti ole,  mutta olisin varmasti antanut ne mitä oli, jotta sinulla ei olisi nälkä.

Jos olisit tarvinnut särkylääkkeitä, olisin nekin antanut sinulle, mielelläni, vaikkakin migreenini myötä näen tähtiä. Jos olisit tarvinnut muistiinpanovihon tai vain paperia ja kyniä tehdäksesi taidetta tai kirjoittaaksesi runon, olisin ostanut sinulle ihan uudet tarvikkeet ja myös värikynät. 

Jos sinä tarvitsit repun, olisin kävellyt kanssasi InterSportiin ja keskustellut siitä mikä reppu olisi sinulle paras. Ihan niin kuin teen omille pojillenikin. 

Jos sinun ongelmana oli löytää miten pystyt muistamaan mitä ja milloin sinun pitää mennä minnekkin, niin minun kalenteri ei auta sinua. Mutta minulle se on elinehto. Kuten varmasti olet sitä lukiessasikin huomannut, päiväni ovat yhtä matalalentoa. Juuri nyt joudun käyttämään paljon aikaani pyytääkseni ihmisiltä anteeksi, että en muista missä ja milloin ja miksi meillä on tapaaminen. 

En usko myöskään, että sinua kamalasti hyödyttää minun muut henkilökohtaiset tavarani. Niin, paljastukoon nyt, että olen huulipunahamsteri, ja kerään käyntikortteja, jotta muistaisin ihmiset ja tapahtumat paremmin (kirjoitan usein kortin taakse pvämäärän ja missä tapasimme). 

Jos halusit huomiota, sait sitä, mutta en usko sinun oikeasti nauttivan saamasi huomion laadusta. Olisin paljon mielummin ottanut sinut meille illalliselle ja jutellut kanssasi. 

Jos jotain voisin toivoa, niin toivoisin sinulta yhtä asiaa. Ole kiltti ja palata reppuni ja päivyrini. Kännykkäni on suljettu, kuten korttinikin. Joten voit nekin sujauttaa reppuun. Lupaan etten suutu sinulle. Olisin ylpeä sinusta. Sinussa on toivottavasti tarpeeksi selkärankaa kohdata minut ja pyytää anteeksi ajattelematonta tekoasi. 

Uskon meinaan siihen, että se oli vain hölmöyksissä tehty päähänpisto. Et sinä oikeasti halunnut pahoittaa minun mieltäni, ethän?